"Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran: 'Simon, Johanneksen poika, pidätkö minua rakkaana?' Pietari tuli murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: 'Pidätkö minua rakkaana?', ja hän vastasi Jeesukselle: 'Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana.' Jeesus sanoi hänelle: 'Ruoki minun lampaitani.'" Johanneksen evankeliumi 21:17
Jeesus vei Pietarin takaisin hänen lankeemuksensa hetkeen siinä määrin, että Pietari tuli murheelliseksi. Murhe ja kipu tuli pintaan vasta kun Jeesus kysyi kolmannen kerran; kaksi kertaa ei riittänyt vapauttamaan Pietaria vaan prosessi piti viedä pohjaan saakka. Kun reaktio nousee pintaan - murhe, kipu, viha, tunteet - ollaan asian ytimessä ja todellinen vapautuminen voi tapahtua. Jeesus rakasti Pietaria niin paljon, että hän oli valmis puhkaisemaan paiseen, jotta mätä voi valua ulos ja parantuminen alkaa.
Joskus yritämme "puhua uskoa" ja selättää ongelmat kohtaamatta todellisuutta, kun meidän pitäisi palata sinne missä koira on haudattuna. Uskossa puhumiselle ja toimimiselle on aikansa ja paikkansa, mutta joskus pitää ottaa askel taaksepäin ja antaa Jumalan paljastaa se mikä on pimennossa. Se paha haju, joka silloin tällöin leijuu ohitse ja saa sinut mielessäsi ihmettelemään mikä oikein on vialla - siitä hajusta pääsee eron vasta sitten kun "raato" on paikannettu ja poistettu. Silti moni aukaisee vain ikkunat ja tuulettaa hajun pois, haluten unohtaa. Mutta hajun lähde on yhä jäljellä, haudattuna jossakin sielun syövereissä.
Meidän täytyy kohdata todellisuus ja antaa Jumalan repäistä pettymyksen juuri pois sydämestämme. Jos Jeesus ei olisi satuttanut Pietaria ja tehnyt häntä murheelliseksi, hänen epäonnistumisensa olisi voinut vainota häntä tasaisin väliajoin läpi koko elämän. Ja se olisi voinut estää Jumalan tahdon toteutumisen hänen elämässään.
Suomi 
Svenska
Vastaa