"Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte." 2Kor. 11:4
Jeesuksesta ja hänen evankeliumistaan on olemassa monia eri versioita. Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää; on olemassa aito ja väärä, se mikä toimii ja se mikä ei toimi. Jeesuksen toisen tulemuksen lähestyessä kristikunnan tila vaikuttaa paikoin olevan paljolti samankaltainen kuin juutalaisuuden tila oli 2000 vuotta sitten Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan: jumalanpalvelusta pidetään kyllä yllä, opit ja säännöt osataan, hienoja saarnoja pidetään ja osataan siteerata tarkasti Kirjoituksia. Kuitenkin uskon päämäärä, Jumalan todellinen tunteminen ja koko ihmisen pelastus, jää monelta saavuttamatta. Jotakin puuttuu.
Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo. Kysymys kuuluu, mikä evankeliumi meillä on? Evankeliumi, joka perustuu sanoihin ja ihmisviisauteen, vai evankeliumi, joka perustuu Jumalan voimaan (1Kor. 2:5)?
Heprealaiskirje ilmoittaa, että Mooseksen lakijärjestys tuli tiensä päähän, koska se oli voimaton, hyödytön ja kykenemätön tekemään mitään täydelliseksi (Hepr. 7:11, 18-19). Se ei voinut tehdä omassatunnossaan täydelliseksi niitä, jotka palvovat Jumalaa (Hepr. 9:9). Paavali kirjoittaa myös, että "...jos olisi annettu laki, joka voisi tehdä eläväksi, niin vanhurskaus tulisi todellakin lain avulla." (Gal. 3:21).
Toisin sanoen Jumalalla on laatuvaatimukset sanomalle tai uskonjärjestelmälle sen toimivuuden arvioimiseksi. Mooseksen laki, vanha evankeliumi, oli siis puutteellinen näissä kohdin:
- Se oli voimaton ja sitä myötä hyödytön.
- Se ei kyennyt aikaansaamaan täydellisyyttä.
- Se ei voinut täydellisesti puhdistaa omaatuntoa.
- Se ei voinut tehdä eläväksi.
Näillä perusteilla lain katsottiin olevan hyödytön, ja oli tullut jonkin paremman aika. Jos vaatimukset olisivat täyttyneet, ei olisi ollut tarvetta muutokselle ja parannukselle. "Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty tilaa toiselle", Hepr. 8:7. Vanha evankeliumi ei voinut tehdä täydelliseksi ja eläväksi, vaan jätti ihmiset epävarmuuden ja puutteen tilaan hengen, sielun ja ruumiin pelastusta koskien. Siksi tarvittiin uusi liitto ja uusi evankeliumi, joka kykenisi viemään ihmisin kokonaan Jumalan täyteyteen.
Laki on Jumalan vanhurskauden mittapuu, jonka kautta tuli synnintunto tai tietoisuus synnistä (Room. 3:20). Mutta tietoisuus synnistä johtaa epätoivoon; sehän on vain diagnoosi, ei lääke tai hoitokeino joka voi parantaa ja vapauttaa synnistä ja sen seuraamuksista. Epätoivon kautta laki saa aikaan vihaa (Room. 4:15), koska se joka on tietoinen synnistään näkee omassatunnossaan totuuden ja pyhyyden muodon Jumalan laissa, mutta pysyy siitä huolimatta saman lain kautta sidottuna syntiinsä eikä voi vapautua. Tämä on suuri turhautumisen ja vihan lähde.
Kun Jeesus tuli maailmaan, hän vei lain käskyt vielä askeleen pidemmälle Vuorisaarnassa, ulkoisen pyhyyden vaatimuksesta sisäiseen pyhitykseen. Näin hän antoi ihmisen omavanhurskaudelle lopullisen kuoliniskun, niin että jokainen itselleen rehellinen ihminen huudahtaisi yhdessä apostoli Paavalin kanssa: "Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista?", Room. 7:24.
Vastaus Paavalin huutoon on Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa: lain "...tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa", Hepr. 7:19. Mutta jos lain arvioimiseen käytettyjä kriteerejä sovelletaan tänä päivänä julistettavan evankeliumin arvioimiseen, täyttyvätkö silloin samat laatuvaatimukset? Kykeneekö tämä evankeliumi viemään ihmiset sisälle elämään, voimaan ja täydellisyyteen sekä omistamaan tahrattoman omantunnon? Jos Mooseksen evankeliumi arvioitiin näillä kriteereillä, niiden täytyy koskea myös Kristuksen evankeliumia.
"...sillä meidän evankeliumimme ei tullut luoksenne ainoastaan sanoina vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä...", 1Tess. 1:5. "Meidän" tarkoittaa sitä, että Paavalin aikana oli olemassa toinen, voimaton evankeliumi, aivan kuten tänäkin päivänä. "Meidän" evankeliumimme ei ole vain sanoissa vaan myös voimassa ja Pyhässä Hengessä. Jeesus Kristus Pyhän Hengen voimassa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tosi evankeliumi on Jumalan voima koko ihmisen pelastukseksi - hengen, sielun ja ruumiin.
Suomi 
Svenska
Vastaa