Kirkkaus, kunnia ja kuolemattomuus

”Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta hän antaa iankaikkisen elämän…”, Roomalaiskirje 2:7 (katoamattomuus, engl. immortality = kuolemattomuus).

Jumala antaa ikuisen elämän niille, jotka etsivät kolmea asiaa: kirkkautta, kunniaa ja kuolemattomuutta. Näitä etsitään hyvässä työssä, joka ei tarkoita hyväntekeväisyyttä niin kuin maailma sen ymmärtää, vaan josta Jeesus on esimerkkinä: hän teki hyvää parantaen kaikki paholaisen valtaan joutuneet (Apostolien teot 10:38).

Kirkkaus, kunnia, kuolemattomuus. 

Henki, sielu, ruumis.

Kirkkaus on ihmisen hengessä. Jumala pukee sydämen salatun ihmisen kirkkaudellaan uudestisyntymisessä.

Kunnian ulottuvuus on sielu. Joka rakastaa Jumalaa, hänen sielunsa etsii Jumalan kunniaa, laittaen pois turhan ihmiskunnian pyynnön ja itsekkään kunnianhimon. Nämä asiat käsitellään ihmisen sielun alueella tahdossa, ajatuksissa ja tunteissa.

Kuolemattomuus koskee ruumista. Ruumis on se osa meitä, joka kuolee luonnollisessa maailmassa. Henki ja sielu ovat kuolemattomia, mutta ruumiista tulee kuolematon vasta ruumiin pelastuksessa. Jumala kutsuu meitä etsimään kuolemattomuutta yhdessä kirkkauden ja kunnian kanssa.

Olenko etsinyt Jumalan kirkkautta?

Olenko elänyt niin, että Jeesus Kristus tulee kauttani kirkastetuksi? Jeesus itse sanoi, että hän kirkasti Isän täyttämällä sen työn, jota varten hänet oli lähetetty. Tehtyään kaiken hän pyysi Isää kirkastamaan itsensä jälleen sillä kirkkaudella, joka hänellä oli Isän rinnalla jo ennen kuin maailmaa oli olemassa. Jumala tulee kirkastetuksi siinä, että Hänen poikansa toteuttavat kutsumuksensa ja täyttävät sen tehtävän, jonka Jumala antoi heille Kristuksessa jo ennen maailman perustamista. Täytettyämme hänen tahtonsa Isä kirkastaa meidätkin sillä kirkkaudella, joka meillä oli jo ennalta pyhien kokoontumisessa Kristuksessa ennen maailman perustamista (Efesolaiskirje 1:4, 2Tesslonikalaiskirje 2:14). Näin Isä tulee kaikessa kirkastetuksi omissaan. Mutta kysymys kuuluu, etsimmekö hänen kirkkauttaan ja tahtoaan, vai elämmekö vain tämän näkyvän maailman illuusiossa ja turhuudessa?

Olenko etsinyt Jumalan kunniaa?

Fariseukset ja kirjanoppineet etsivät ihmiskunniaa ja tunnustusta toisiltaan. He olivat sen ajan uskovia, mutta vaikka he uskoivat Jumalaan, Jeesus sanoi heidän silti kuolevan epäuskoonsa koska vain se, joka etsii Jumalan kunniaa, tulee osalliseksi Hänen uskostaan: ”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta?” Johannes 5:44 ”Se, joka puhuu omia ajatuksiaan, etsii omaa kunniaansa. Mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on luotettava, eikä hänessä ole vääryyttä.” Johannes 7:18

Olenko etsinyt kuolemattomuutta?

Iankaikkinen elämä on hengessämme uudestisyntymisen kautta, mutta se on vain alku: myös sielu ja ruumis tarvitsevat pelastusta.

”Ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne…”, Jaakob 1:21.

”…muuttukaa mielenne uudistuksen kautta”, Roomalaiskirje 12:1.

”…pukekaa yllenne uusi ihminen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan”, Kolossalaiskirje 3:10.

Kaikissa näissä raamatunpaikoissa apostolit kirjoittavat kehotuksensa uudestisyntyneille uskoville. Jaakob kirjoittaa pelastuneille, että heidän sielunsakin voi pelastua. Toisin sanoen uudestisyntyminen on pelastustaipaleen alku, ei vielä pelastuksen koko ilmentymä.

Sielu ja mieli tulee uudelleenkouluttaa ja päivittää Jumalan sanalla samalle tasolle uudestisyntyneen hengen kanssa, jotta henki saa hallita. Kristus asuu uskon kautta sydämissämme ja me olemme yksi henki hänen kanssaan, mutta kurinalaisuuden ja tietoisten valintojen kautta kunkin on itse tuotava sielu ja ruumis Kristuksen herruuden alamaisuuteen.

”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle...”, 2. Korinttolaiskirje10:4-5.

Kun jokainen ajatus on vangittu Kristuksen kuuliaisuuteen - kun sielu ja sen tunteet, tahto ja halut sekä mieliteot, kunnianhimo ja itsekkyys ovat alistetut Kristukselle, silloin sielu on pelastunut. Sielu on tullut hengen hallintavallan alle. 

Kun sielu on pelastunut, ihminen ajattelee, puhuu ja toimii johdonmukaisesti Hengessä. Tällöin seuraava askel on päästä sisälle ruumiin pelastukseen, kuolemattomuuteen. Ruumis pelastuu synnin ja kuoleman kirouksesta kun Jumalan elämä etenee sydämestä sieluun ja viimein ruumiiseen:

”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, tekee eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” Roomalaiskirje 8:11 Romarbrevet 8:11.

”…odotamme lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta”, Roomalaiskirje 8:23.

Ruumiin pelastus vie Jeesuksen pelastustyön huippuunsa. Ruumiin pelastuminen ei kuitenkaan tapahdu itsekseen, se vaatii etsimistä ja työtä kuten Paavali kirjoittaa (Room. 2:7). Paavali kuritti ruumistaan alistaakseen sen tottelemaan (1Kor. 9:27), ja kehotti antamaan ruumiimme elävinä uhreina Jumalalle (Room. 12:1).

”Kylvetään luonnollinen ruumis, niitetään hengellinen ruumis”, 1Kor. 15:44 NKJV

Luonnollinen ruumis on uhrausta, kylvöä ja kuolemaa varten, jotta se voisi nousta ylös uutena.

Hengen kirkkaus on näkymätön, se on sydämen salatussa ihmisessä. Sielun kirkastuminen sen sijaan näkyy ja kuuluu suun sanoissa ja Hengen hedelmänä käytöksessä. Ruumiin kirkastus näkyy siinä, että se ei enää rajoita hengen hallintavaltaa luonnollisessa maailmassa sairauksien, heikkouden tai kuoleman kautta. Ruumiin kirkastumisessa kuolemattomuus on saavutettu.

”Mene rauhassa, uskosi on pelastanut sinut.” Uskon tulee saada pelastaa koko kolminainen ihminen. Hengen usko on sydämessä; sielun usko on tunnustuksessa; ruumiin usko on teoissa. Sydämen usko, tunnustava usko ja uskon kuuliaisuus.

Jeesus tulee hakemaan kirkastetun seurakunnan vailla tahraa ja ryppyä (Ef. 5:27). Koko seurakunta on kirkastetty; vain kirkastetut pyhät ovat sen jäseniä. Jumalan kirkkaus on jokaisen jäsenen koko olemuksen yllä. Kirkastettu seurakunta on saavuttanut hengen, sielun ja ruumiin pelastuksen, nousten kirkkaudessa ja kuolemattomuudessa kohtamaan Kristuksen yläilmoissa - näkemättä koskaan kuolemaa.